Tiedättekö mikä on parasta maallemuutossa? Vatsataudittomuus. Meillä on 2- ja 6-vuotiaat lapset, eikä meillä ei ole ikinä oksennettu. Tai no, kerran vanhempi tytöistä oksensi syötyään kohtuuttoman paljon herkkuja lomareissulla. Paniikki meinasi iskeä raukka paralle, koska kukaan ei ollut muistanut kertoa hänelle, että maailmassa on sellaistakin pahuutta kuin oksentaminen.

 

Vatsataudittomuuteen ovat todennäköisesti vaikuttaneet seuraavat seikat: äidin vähäinen siivousinto, äidin hyvin vähäinen desinfiointi- ja suursiivousinto, maatilaympäristö, johon kuuluu 148:n eläimen karvat, allergeenit ja jätökset sekä maatilaympäristöä ympäröivä metsä, jossa rymyämme lasten kanssa, jos emme rymyä maatilaympäristössä. Kutsumme tätä kaikkea hienosti Green Careksi, jotta äidille ei tulisi huonoa omaatuntoa vähäisestä siivousinnosta.

 

Toiseksi paras asia maallemuutossa on myös yksi hankalimmista puolista: työn ja perhe-elämän yhdistäminen, kun kumpikin työskentelee kotona. Maatilan tai muun maaseutuyrityksen työajat harvoin noudattavat lasten päivähoito- tai kouluaikoja, jolloin päädytään vääjäämättä luoviin ratkaisuihin. Ja joka tapauksessa eläimet täytyy hoitaa seitsemänä päivänä viikossa arkeen tai pyhään katsomatta eli maatilalla lapset joutuvat altistumaan työlle jo pienestä pitäen. Työnteko lasten kanssa on sekä ihanaa että kamalaa. Jos aurinko paistaa, eikä ole mihinkään kiire, on toki ihanaa kulkea lasten kanssa laitumelta toiselle eläimiä ruokkien ja rapsutellen. Jos taas räntää tulee vaakatasossa ja joka paikka on loskan ja jään peitossa, sama homma tuntuu vähän työläämmältä ja muutama kitinäilmauskin saattaa lasten suusta kuulua. Ja ehkä äidinkin.

 

 

Lisäksi lasten luonne-erot vaikuttavat tähän suuresti. Meidän nuorempi tytär jaksaisi istua isän mukana traktorissa tai osallistua eläinten hoitoon vaikka aamusta iltaan, kun taas vanhempi tyttäremme lähestyy asiaa vähän eri tavalla. Hänet saa innostumaan eläintenhoidosta, jos otamme mukaan eväät, jotka voidaan sitten nauttia lammaslauman keskellä tai jos matka voidaan taittaa keppareilla ja samalla voidaan hypätä laitumella olevia tukkiesteitä. Hän on myös innostunut eläinten kouluttamisesta ja kehittelee päänsä sisällä varmasti Jokinotkon Sirkusta, jossa sonnit, lampaat, possut, poni, aasi, puput, kanat ja kissat esittävät huikeita temppuja samaan aikaan kun hän itse taituroi tsrapetsilla laulaen Frozenin Let it go:ta. Jännä nähdä muuttuuko lasten suhtautuminen iän myötä!

 

 

Mutta palataanpa vielä työntekoon kotona ja yrittäjyyteen. Itse nautin siitä suunnattomasti! En ole aamuihminen, joten tuntuu tuskalliselta edes kuvitella, että minun pitäisi olla tukka ja naama kammattuna viemässä lapsia hoitoon klo 7.00, jotta ehdin itse olla töissä klo 8-16, jonka jälkeen sama ruljanssi uudestaan lasten kanssa. Arvostan suunnattomasti ihmisiä, jotka tähän pystyvät, mutta oma hermorakenteeni ei tälläistä toimintaa tue. Sen sijaan minulle sopii paremmin, että voin hieman valikoida, mitä töitä teen missäkin vaiheessa päivää ja minäkin päivänä viikossa. Tämän lisäksi pystyn olemaan läsnä aamulla saattamassa eskarilaista koulutaksiin ja vastaanottamassa häntä iltapäivällä, jolloin meillä on myös aikaa tyttöjen omalle kahvi-/kaakaohetkelle. Nämä vapaahetket keskellä päivää aiheuttavat tietysti sen, että töitä on jatkettava illalla.Usein arkemme rullaakin läpsystä vaihto -periaatteella, jotta kumpikin ehtii tehdä työnsä ja olla sen lisäksi lasten kanssa. On siis samaan aikaan vapauttavaa ja erittäin sitovaa työskennellä kotona miehen, 2 lapsen ja 148 eläimen kanssa! Kuka olisi arvannut?!

 

 

 

Terveisin Jokinotkon emäntä, Jenni