MUSTA PERJANTAI –MUSTEMPI MAANANTAI

Viime viikolla alkoi joka tuutista tuupata taas mainoskuraa oikein urakalla. Kyseessä oli Ameriikasta Suomeen rantautunut uusi kulutusjuhla, Black Friday. Lupaukset olivat jälleen hienoja: “Me ostamme julmetusti tavaraa, että sinä saisit halvemmalla”. Halvemmalla mitä? Aivan, turhaa shaissea, jota ilman olisimme kaikki onnellisempia. Krääsää, jonka todennäköisyys hajota ennen takuuajan umpeutumista kilpailee ainoastaan todennäköisyydelle, että laite menettää arvonsa tätä ennen, koska siihen ei viitsitä tehdä tarvittavia päivityksiä tai uusi tehokkaampi laite korvaa tämän vuoden vanhan antiikkiesineen.

Meitä koetetaan kaiken aikaa kusta silmään mitä erilaisimmilla tavoilla ja kampanjoilla. Energiatehokkuus esimerkiksi. Osta tämä kone ja peset kalsarisi 30 % tehokkaammin. Jarruraita soikoon, se uusi laite ei ole koko elinkaaren tarkastelussa yhtään sen energiatehokkaampi kuin vanhakaan. Päinvastoin, uuden laitteen valmistus kuluttaa lähes poikkeuksetta enemmän energiaa kuin koko hökötys onnistuu tuhlaamaan koko toimintaikänsä aikana. Tämä korostuu nykyisen suunnitelmallisen hajoamisen aikakaudella irvokkaalla tavalla ja johtaa kestämättömään tuhlauksen kierteeseen. Sen monumentteina ovat jättimäiset automarketit ja logistiikkakeskukset, sekä kirkuva mainonta joka julistaa: Enemmän, enemmän, enemmän!

Mikä meitä oikein vaivaa? Miksi tunnemme sanomatonta tarvetta kasata ympärillemme ”vaihtotasetta pakkaselle painavaa tuontirojua”, kuten Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Tuure Kiviranta asian osuvasti kuvasi kolumnissaan Vähempikin riittää (MT 19.8.2013). Allekirjoitan täysin tämän muutaman vuoden takaisen kirjoituksen sanoman. Ei Suomea nosteta roinaa haalimalla ja luonnonvaroja tuhlaamalla vaikka niin monesti annetaan ymmärtää. Kulutusta tarvitaan, tietenkin. Kuluttaa täytyy, jotta pysyisimme hengissä ja terveinä, verotuloja kertyisi ja hommat pyörisivät. En itsekään voi kehuskella missään omavaraistaloudessa eläväni, niin hienoa kuin se olisikin.

Eikö kulutuskin voisi kuitenkin olla hieman terveempää? Voisinko itse vaikuttaa kulutuskäyttäytymiselläni asioiden tolaan? Aina voi yrittää. Puhelimen rikkoutuessa (lue: ennalta suunnitellun käyttöiän päättyessä), tulostimen musteen loppuessa tai housunpersuuksien kuluessa puhki marssin siis vastakin mieluummin paikalliseen pikkuliikkeeseen (sikäli, kun niitä enää on) ja suoritan ostokseni sieltä. Tuote tuskin on yhtä järkyttävän halpa kuin jättimarketin megatarjouksessa, mutta säästän ainakin matkakustannukset ja alennusmyyntikaaoksen aiheuttaman hermoprässin. Ostoksissani koetan vastedes tarkemmin välttää turhuuksia ja ostaa laatua määrän ja muodikkuuden sijaan. Suosin lähellä tuotettua aina kun se on mahdollista. Suosin myös käytettyä ja kierrätettyä. Mikäli varaa jää niin sanotusti ylimääräiseen, suosin palveluita ennemmin kuin turhaa tavaraa.

Onko näillä toimenpiteillä sitten mitään merkitystä? Voiko pieni kuluttaja itse vaikuttaa yhtään mihinkään?  En ole varma. Varmaa on vain se, että mustien perjantaiden kaltainen turhaa kulutusjuhlaa lietsova kulttuuri vie meidät kohti entistä mustempaa tulevaisuutta. Näkisin mielelläni tämän kammottavan kierteen katkeavan. Minua ei lainkaan haittaisi, vaikkei ainoatakaan jättiautomarkettia tai logistiikkakeskusta enää rakennettaisi ja entisetkin tyhjenisivät varoittavaksi esimerkiksi muille. Muutama työpaikkahan siinä taas menisi ja hetken aikaa olisimme mielet mustina. Ehkä mustan perjantain tuhkista voisi kuitenkin nousta valkoisempi huominen, jossa korostuisivat hyveet, kuten laatu, vastuullisuus ja säästeliäisyys. Ja ehkei minunkaan tarvitsisi enää mieltäni pahoittaa katselemalla mainoksia, joiden ainoa pointti on tuhlauksen ylistys.

Terveisin,

Jokinotkon isäntäjyrirudi