Olen kuullut olevani sairaslomalla. Ilmeisesti se, että minut saattaa kuitenkin satunnaisesti nähdä työtä muistuttavissa askareissa, aiheuttaa ainakin osalle ihmisistä hämmennystä ja epätietoisuutta (suurinta osaa ei toden näköisesti kiinnosta vähääkään). Koen velvollisuudekseni selventää tilannetta hieman.

Minua väsyttää. Tällä hetkellä väsymys on tervettä uupumusta suhteellisen pitkästä viikonlopun työrupeamasta. Vielä joitakin viikkoja sitten minua väsytti, vaikken olisi tehnyt mitään. Minua myös ahdisti lähestulkoon kaikki mahdollinen ja ajatukseni muuttuivat todella synkiksi. Tähän tilaan ajauduin parin vuoden tauottomalla työnteolla ja jatkuvalla stressaamisella. Olin tilanteessa, jossa vaihtoehdot olivat jokseenkin seuraavat: A. Jatkaa samaa rataa ja palaa suurella todennäköisyydellä loppuun vielä tämän kesän aikana B. heittää reilusti pyyhe kehään tai C. istahtaa hetkeksi ja vetää henkeä. Valitsin puolisoni järkevällä kannustuksella vaihtoehdon C.

Sairaslomalla sen varsinaisessa merkityksessä en ole uupumuksen vuoksi ollut päivääkään – vielä. En halua asialla mitenkään ylpeillä vaan koetan olla rehellinen itselleni ja muille. Olen tiedostanut, että mikäli elämäntyylini ei pysyvästi muutu, seuraavana vuorossa on lääkärin pakeille marssiminen. Niinpä kirjoitin itselleni sairaslomaa seuraavanlaisen reseptin kera.

  1. Lepoa: hyvin nukuttuja öitä, tarvittaessa päiväunia lisäksi hyvällä omalla tunnolla.
  2.  Ravintoa: kolme lämmintä ateriaa päivässä, väliin välipaloja. Jos jokin asia alkaa kovasti vastustaa, juo ensin kahvit ja ala vasta sitten selvittämään asiaa.
  3.  Työtä sopivassa määrin: mieluusti kuudesta kahdeksaan tuntiin vuorokaudessa, tarvittaessa päivä voi pidentyäkin, mikäli työ tuntuu tarpeelliselta ja mielekkäältä. Tällöin on kuitenkin levättävä seuraavana päivänä ja iloittava onnistuneesta työsuorituksesta. Myös epäonnistumisista iloitaan, jaetaan kuvia somessa ja nauretaan niille yhdessä.
  4. Liikuntaa: mielekkäitä lajeja yksin tai porukassa. Kokeillaan rohkeasti myös uusia liikuntamuotoja.
  5. Lasten hoitoa: lasketaan myös työksi, vaikka tuottaakin usein erityistä mielihyvää. Suositellaan tehtäväksi päivittäin, vähintään parin tunnin ajan.
  6. Parisuhteen hoitoa: aletaan harjoittelemaan myös tätä osa-aluetta pitkähkön laiminlyönnin jälkeen.
  7. Vapaa-aikaa: muutama kalja hyvässä seurassa silloin tällöin, kirjojen lukua, askartelua tms. Pääasia, että on kiireetöntä ja ulkopuolisten silmin mieluusti täysin hyödytöntä. Voidaan yhdistää myös kohtaan 4.

Näillä siis mennään. Olen myös harkinnut uudelleen alkavani purkaa tuntojani blogimuotoon, mutta en aio asiasta stressata liikaa. Niin kuin en mistään muustakaan.

Terveisin,jp

Jokinotkon isäntä