Käytiin eilen kolmen sukupolven voimin (rouvan, vanhan isännän ja 4kk ikäisen Kerttu-vauvan) kanssa työhevoskurssilla Keiteleen Wanhan koulun tallilla. Olen jo jonkin aikaa haaveillut valjastavani pihassa pyörivät, heinää ja laidunta tuhoavat hevonpullukat oikeisiin töihin. Nyt tähän saatiin hyvä mahdollisuus, kun Työhevosseuran kanssa yhteistyössä järjestetylle kurssille sai ottaa myös oman hevosensa mukaan harjoittelemaan työhevoshommien alkeita.

IMG_1680

Kuva: Katja Suhonen

Eilinen kurssi oli jatkoa viime kevään metsätyökurssille Rautalammilla. Oli mahtava ajaa puuta talvisesta metsästä parireellä osaavien opettajien ja tottuneen hevosen kanssa. Silloin tuli ajatus, että perhana, tässä sitä olisi miehekäs tyyli tehdä hommia, tai ainakin kiva ja jossain määrin hyödyllinenkin harrastus. Tuolloin syttyneen työhevoskipinän seurauksena pihaan ilmaantui kevään aikana kaksi suomenhevosta, Remu-ruuna ja Irma-tamma. Lisäksi hankittiin parireki (tai tehtiin kaupat, reki on vielä hakematta..) ja alettiin kartoittamaan Jokinotkon latojen kätköissä lojuvia – ja valitettavasti myös räystäiden alla lahoavia ja umpiruostuneita – hevostyökoneita.

Kurssin innoittamana kaivelin esiin hieman faktoja hevostyön tehokkuudesta. Traktorikyntö nelisiipisellä auralla voi kuluttaa polttoainetta 23 l hehtaarille, taloudellisella ajotavalla. Mikäli tuprutetaan lisäksi voimasavua piipusta, kuluu löpöä helposti enemmänkin. Nelisiipisellä auralla hehtaarin kyntöön saattaa tuhrautua tunnista puoleentoista. Kokenut hevosmies kyntää hyvällä hevosella reilun puoli hehtaaria päivässä. Hehtaari alkaa kuulema olla jo utopistinen tavoite. Aikuinen työhevonen tarvitsee noin 10 kg kuivaa heinää ja kolmisen kiloa kauroja päivässä. Heinäntekoon ja viljantuotantoon kuluu energiaa nykyaikaisella kalustolla n. 1 kWh / kuiva-aine kg eli yhteensä heppa popsii päivässä n. 13 kWh energiaa. Tämä vastaa kevyeksi polttoöljyksi muutettuna 1,3 litraa löpöä päivässä. Ei paljon mitään siis. Mikäli hevosella kynnettäisiin puolikin hehtaaria päivässä, olisi se silti noin kymmenen kertaa energiatehokkaampi traktoriin verrattuna!

IMG_1664

Kuva: Katja Suhonen

Mutta palataanpa todellisuuteen. Kun olimme porukalla harjoiteltu hevosen valjastamista noin puoli päivää teoriassa ja käytännössä, koiteltu rekiajoa hiekkateillä ja laitumella (kokemus sinänsä) ja syöty hyvin, oli aika valjastaa Poitsu-heppa auran eteen. Yksisiipinen ”vältti” kulki kevyesti pellon laitaan (kun oli ensin vaihdettu matkalla hajonnut länkien harjustinremmi uuteen) ja alettiin sihtailla sopivaa aloituslinjaa. Ja eikun viilua lennättämään! No, eihän se ihan niin mennyt. Heppa tahtoi kulkea ennemmin sivuttain ja pakilla kuin suoraan eteenpäin, puhumattakaan oikeasta etäisyydestä kyntöuomaan nähden. Aura kulki jatkuvasti liian syvällä tai sitten aivan pinnassa. Työsaavutus jäi siis varsin vaatimattomaksi, osaksi hevosen, mutta arvatenkin suuremmaksi osaksi ajurien, kokemattomuuden vuoksi. Päädyttiinkin sitten kylmäharjoittelemaan kyntöä ympäri peltoa. Hevonen veti kyllä auraa hienosti, mutta pellonpinnan väri ei muuttunut kyntövaljakon jäljessä. Kivaa kuitenkin oli ja hiki tuli! Täytyy tosin mainita, että hauskuus olisi saattanut olla kaukana ilman asian osaavia kurssin vetäjiä, Mattia ja toista Mattia (Matti on ilmeisen yleinen nimi työhevospiireissä).

kyntö2

Kuva: Tiina Paulus

Peltotöitä olisi toki mukava tehdä hevospeleillä, mutta harjoitusta ja aikaa se vaatii niin hevoselta, kuin hevosmieheltäkin. Ehkä kuitenkin jo ensi syksynä osa Jokinotkon pelloista kynnetään, tai ainakin äestetään perinteisillä hevosvoimilla. Silloin ei tuprua savua traktorin piipusta, toivottavasti ei isännän korvistakaan.

 

Jokinotkon isäntä

Jyri-Pekka Lemettinen

 

Lähteet:

Ahokas, J. (toim.) 2013. Energian käyttö ja seuranta maatiloilla. Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen julkaisuja.

Ek, F., Snellman, A. 2011: Traktorin taloudellinen ajotapa-opas. Motiva, MMM

Hevosmiesten tietotoimisto 2015